Miten valkoisesta tuli harmaata, ja muita "diilejä"

Hesarissa on mielenkiintoinen juttu siitä, miksi Helsingin korkeista torneista tulee ”mitä sattuu”. ”Lupaus valkeasta tornista ja sitten toteutettu harmaa talo on yhdentekevä rikkomus huomattavasti vakavamman rinnalla”, toteaa Aalto-yliopiston kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren: ”Kilpailuna käsiteltyyn prosessiin kaupunki sai vain yhden ehdotuksen luvatun kolmen sijaan. Samoin kävi Keski-Pasilan kortteleiden kilpailussa. Kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjat avaavat näitä ihanteelliselle kaupunkikehitykselle kiusallisia tilanteita.” – Niinpä.

Kun kaupunginvaltuusto hyväksyi kesäkuussa 2012 Kalasataman keskuksesta ainoana tarjouksen tehneen SRV:n esityksen ja vieläpä kaksinkertaisti SRV:n toivomuksesta rakennusoikeuden alkuperäisestä kaavasta, esitin asian palauttamista ja ylimitoitetun rakennusoikeuden pienentämistä. Kukaan muista valtuutetuista ei tätä kannattanut. Eikä Helsingin Sanomat asiasta mitään kertonut. Kaiken lisäksi muutama vuosi myöhemmin SRV sai vielä hankkeelle maksuhelpotuksia kaupungilta – ja nekin hyväksyttiin valtuustossa niin, että olin ainoana vastaan.

Kun sama toistui alkuvuodesta 2015 Keski-Pasilassa ja ainoan tarjouksen teki sillä kertaa YIT, esitin taas palautusta uuteen valmisteluun. Kukaan ei valtuustossa kannattanut, eikä Hesari kertonut tälläkään kertaa asiasta.

Helsinkiläisten kannalta pahinta asiassa on se, että nämä eivät ole ainoita kaavoituksen kyseenalaisia kuvioita. Esimerkiksi kun jo nyt näyttää selvältä, että kauppakeskuksia ja liiketiloja on Helsingissä liikaa, voi vain ihmetellä, millä perusteella niitä merkittiin uuteen yleiskaavaan vielä isommilla mitoituksilla.

Tutkivalle journalismille olisi työsarkaa sen selvittämisessä, millaisia kytköksiä, gryndereiden välisiä epävirallisia sopimuksia tai mahdollista korruptiota kaavoitukseen ja rakentamiseen esimerkiksi Helsingissä liittyy. Kaiken maankäyttöön, kaavoitukseen, rakentamiseen ja kiinteistöihin liittyvän vallan keskittäminen kaupungin uudessa johtamisjärjestelmässä yksiin käsiin ja entistä pienempään piiriin ei ainakaan vähennä kaupunkisuunnittelun, rakennusliikkeiden, suursijoittajien ja kauppaliikkeiden välisten kytkösten riskejä.

yhakanen
Muut Helsinki

Toimittaja. Työskennellyt aiemmin toimittajana mm. Tiedonantajassa, Ylioppilaslehdessä, Soihdunkantajassa ja Eespäin-lehdessä sekä kustannustoimittajana.

Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajana 1990 - 2013. Helsingin kaupunginvaltuutettu 2005 - 2017.
Euroopan vasemmiston (European Left Party) hallituksen jäsen 2010 - 2013. Nykyisin Euroopan vasemmiston Itä-Euroopa työryhmän jäsen.
Vapaus Valita Toisin -yhdistyksen hallituksen jäsen.

Kirjoittanut kirjat Markkinoiden vai ihmisen hyväksi?(2013), Kuusi kuvaa Kekkosesta (1985) ja Kansallinen etu ja eheyttäminen (1982). Toimittajana ja kirjoittajana useissa kirjoissa, mm. Marxin Pääoman ajankohtaisuus 2015), Asukkaiden vai yhtiöiden valta? (2017), Toisenlainen kuntakartta – demokraattiset hyvinvointikunnat (2012), Elvi Sinervon Runot 1931 – 1956 (2012), Nykyinen kriisi ja Marx (2009), Vastavirtaan-pamfletti (2008, yhdessä Emmi Tuomen kanssa), Kolme kirjainta – SKP:n yhdeksan vuosikymmentä (2008, yhdessä Emmi Tuomen kanssa), Kuntapamfletti (2006), Sotaa ja imperialismia vastaan (2006), Imperialismi ja sosialismi tänään (2004), Agitprop-laulukirja (työryhmän kanssa 2002), Marxismi ja 2000-luku (2001), Työaika uusiksi (1998) ja Ei EU:lle -pamfletti (1994).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu