Yrjö Hakanen

Pata kattilaa soimaa - musta sote-kylki kummallakin

Puheet Suomesta hyvinvointivaltiona tuntuvat suorastaan irvokkaalta, kun seuraa toinen toistaan karmeampia uutisia vanhuspalvelujen surkeasta tilasta. Kyse ei ole vain yksittäisistä virheistä vaan systemaattisesta toimintamallista, jossa ahne voitontavoittelu ja resurssien alimitoittaminen polkevat alleen vanhusten oikeudet, hoivatyön etiikan ja myös lain normit. Markkinoistamalla, kilpailuttamalla ja yksityistämällä julkisia palveluja on vanhuksista tehty kauppatavaraa markkinoille, joissa raha ratkaisee, millaista palvelua saa.

 

Miljoonia vanhusten kustannuksella

Paljastusten vyöry lähti liikkeelle Esperi Caren hoivakodista Kristiinankaupungissa. Valvontaviranomainen Valvira määräsi sen suljettavaksi vakavien laiminlyöntien ja henkilöstön vähyyden takia. Yleisradion tekemä selvitys osoitti samanlaisia ongelmia myös kahden muun ison hoivaketjun, Attendon ja Mehiläisen toiminnassa. Ammattiliitto Superin mukaan ne koskevat myös Pihlajalinnaa.

Esperi Caren johtaja selitteli, että ”emme kuulleet hiljaisia viestejä”, vaikka työntekijät olivat uhanneet lakolla ja viranomaisille oli tehty useita valituksia. Attendon toimitusjohtaja puolestaan kuvasi ongelmia vain ”rikkaruohoiksi”, vaikka sen hoivakodeissa on viranomaisten mukaan jatkuvasti vanhuksia aliravittuna, ongelmia potilasturvallisuudessa ja huijattu mitoituksia ”haamuhoitajilla”.

Itse nämä johtajat ovat keränneet miljoonia hoivabisneksellä, jossa on vanhuksia jätetty suorastaan rikollisella tavalla heitteille.

 

”Vanhusten ystävät”

Nyt vaalien alla kaikki puolueet esiintyvät vanhusten ystävinä ja arvostelevat raakaa hoivabisnestä. Sote-pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Pääministeri Juha Sipilä on arvostellut yhtiöitä ja kuntia talouden asettamisesta arvojen edelle. Kuitenkin juuri hänen johdollaan hallitus on yrittänyt väen vängällä laajentaa yhtiöiden osuutta sotepalveluissa, kieltäytynyt estämästä firmojen verovälttelyä ja jatkanut kuntien rahoituksen leikkaamista.

Kokoomuksen ja sote-yhtiöiden pyöröovi on käynyt tiuhaan. Entinen sote-ministeri Laura Räty siirtyi Terveystalon johtajaksi, ex-kansanedustaja Lasse Männistö Mehiläiseen, kansanedustaja Sanna Lauslahti Lääketeollisuuden johtajaksi, Petteri Orpon erityisavustaja Joonas Turunen Mehiläiseen, puolueen ex-varapuheenjohtaja Ismo Partanen lääkäri- ja sairaalayritysten LPY:n johtajaksi ja Jyrki Kataisen kabinettipäällikkö Juho Romakkaniemi Keskuskauppakamarin johtajaksi. Ei ihme, että puolueelle markkinoiden valinnanvapaus on tärkeämpää kuin hoitajamitoitukset.

 

Eduskuntapuolueiden vastuu

Kaikki eduskuntapuolueet ovat hallituksessa ollessaan leikanneet kuntien rahoitusta ja ohjanneet kuntia vähentämään ns. laitoshoitoa. Kunnat on ajettu ”säästämään”, markkinoistamaan ja ulkoistamaan palveluja. Toisaalta laajenevan vanhusväestön hoiva-markkinat ovat vetäneet puoleensa pääomasijoittajia, jotka tavoittelevat mahdollisimman kovaa tuottoa. Näin on luotu jatkuva paine karsia henkilöstömenoja ja alimitoittaa palveluja, joita kunnat tuottavat tai tilaavat yhtiöiltä.

Hoiva- ja terveysbisneksen laajentaminen on poliittinen valinta, jota kunnissa ovat toteuttaneet kaikki nykyiset eduskuntapuolueet. Kunnat ovat 90-luvun puolivälistä alkaen lopettaneet vanhainkoteja ja muuttaneet niitä ”tehostetuksi palveluasumiseksi”, jossa asukkaat maksavat enemmän. Kotihoitoon ei ole kuitenkaan lisätty vastaavasti resursseja ja kuntien muut kotipalvelut on ajettu alas.

Eikä tämä koske vain pieniä kuntia, joiden on sanottu tarvitsevan ”leveämpiä hartioita”. Esimerkiksi Helsingin valtuusto hyväksyi yksimielisesti tälle vuodelle budjetin, jossa vanhuspalvelujen resurssit on selvästi alimitoitettu, vaikka kaupunki teki taas viime vuodelta ylijäämää yli 350 miljoonaa. Helsinki on myös ulkoistanut hoivapalveluja mm. Attendolle, Esperille, Mehiläiselle ja Pihlajalinnalle.

 

Menoleikkuri ja omavalvonta

Hallituksen mukaan sen sote-esitys korjaisi vanhuspalvelujen ja niiden valvonnan ongelmia. Tämä on pötypuhetta. Hallituksen esityksen tavoitteena on leikata palveluihin käytettäviä menoja samaan aikaan kun ikäihmisten määrä kasvaa. Markkinamalli pirstoisi palvelut entistä vaikeammin valvottaviin yhtiöiden ja alihankkijoiden ketjuihin. Samaan aikaan lopetettaisiin nykyiset valvontaviranomaiset, Valvira ja Avit. Niiden tehtävistä osa siirtyisi menokuria valvovan valtiovarainministeriön alaisuuteen. Jäljelle jäisi ensi sijassa juuri se yritysten ”omavalvonta”, jonka pettämisestä uutiset kertovat. Lisäksi hallitus on tieten tahtoen jättänyt hankinta-, vero- ja hallintarekisterilakeihin aukkoja, jotka mahdollistavat myös verojen välttelyn.

Oikeus arvokkaaseen ja inhimilliseen vanhuuteen kuuluu kaikille ikääntyville, ei vain varakkaille. Pelkkä valvonnan lisääminen ei riitä. Tarvitaan tiukemmat normit lakiin, lisää rahaa palvelujen järjestämiseen sekä hoiva-alalle lisää koulutusta ja kunnon palkka. Hoivakotien ohella tämä koskee kotihoitoa ja muita palveluja. Kunnissa tulee osoittaa vanhuspalveluohjelmiin myös riittävät resurssit.

Perusopetuslakiin on aikoinaan viisaasti kirjattu, että ”opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi” (7 §). Vastaava säädös on syytä saada lakisääteisiin vanhus- ja muihin sotepalveluihin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat