Yrjö Hakanen

Rauhanprojektista euroarmeijaan?

Euroopan unionin sanotaan olevan rauhanprojekti. Mutta mitä EU tekee nyt, kun keskellä Eurooppaa soditaan, ydinasekilpavarustelu on palaamassa Eurooppaan USA:n ja Venäjän irtaantuessa INF-sopimuksesta ja asevarusteluun käytetään enemmän rahaa kuin koskaan kylmän sodan jälkeen? Tai kun sodat Afganistanissa, Irakissa, Libyassa, Jemenissä, Syyriassa ja muualla ovat taas osoittaneet, että aseet eivät tuo rauhaa?

Nyt tarvitaan uusia aloitteita rauhan ja aseidenriisunnan edistämiseksi, mutta EU kulkee päinvastaiseen suuntaan. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin mukaan kansainvälinen tilanne osoittaa, että EU:n ”pehmeä voima” ei riitä vaan tarvitaan lisää sotilaallista voimaa. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä onkin edetty vuodesta 2016 alkaen lukuisin päätöksin kohti puolustusunionia. Muutos on tapahtunut vaivihkaa, ilman kansalaiskeskustelua.

Syksyllä 2016 Bratislavassa pidetyssä EU:n huippukokouksessa päätettiin vahvistaa turvallisuus- ja puolustusalan integraatiota aloittamalla pysyvä rakenteellinen yhteistyö, kehittämällä nopean toiminnan taisteluosastoja ja lisäämällä EU:n ja Naton yhteistyötä. Vuonna 2017 sovittiin 17 ensimmäistä pysyvän rakenteellisen yhteistyön projektia. Kesällä 2018 EU ja Nato sopivat yhteistyöstä, jota kehitetään yli 40 alalla hybridiuhkista operatiiviseen sotilaalliseen toimintaan.

 

EU:sta puolustusunioni?

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, hallitus vakuutti, että se ei johda sotilaalliseen liittoutumiseen. Nyt yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteeksi on jo avoimesti asetettu puolustusunioni.

Pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PESCO) lisäksi on muodostettu puolustusmenojen vuotuinen arviointi- ja koordinointimekanismi (CARD), jolla pyritään sitomaan jäsenvaltiot yhteisiin tavoitteisiin. Kolmantena elementtinä tässä kokonaisuudessa on komission kesäkuussa 2017 perustama Euroopan puolustusrahasto.

EU:n perussopimus kieltää käyttämästä unionin budjetin varoja sotilaallisiin tarkoituksiin ja puolustuksen alalla (artikla 41.2). Tätä sopimusta rikkoen on puolustusrahastoon kuitenkin kanavoitu EU:n budjetista vuosille 2017—2020 yhteensä 590 miljoonaa euroa, ja tämä on vasta alkua. Vuosille 2021 – 2027 on komissio esittänyt puolustusrahastoon 13 miljardia EU:n budjetista. Lisäksi jäsenvaltioilta odotetaan rahastoon ensimmäisessä jaksossa 2 miljardia ja jälkimmäisessä periodissa 28 miljardia euroa. Puolustusrahaston säännöt edellyttävät jäsenvaltioilta myös sitoutumista kehitystyön tuloksena valmistuvien aseiden ostoihin tarvittaessa yhteishankinnoin.

 

Aseteollisuus hyötyy

Puolustusrahaston perustaminen valmisteltiin komission asettamassa työryhmässä, jota ei koskaan merkitty komission asiantuntijaryhmien luetteloon eikä sen toiminnasta tarvinnut siten tehdä julkista. Ryhmän 16 jäsenestä 9 oli suoraan aseteollisuuden edustajia.

Rahaston kautta ohjataan unionin varoja uusien aseiden ja aseteknologioiden kehittämiseen. Niillä kehitellään muun muassa autonomisia asejärjestelmiä, ns. robottiaseita, vaikka EU-parlamentti on esittänyt niiden kieltämistä.

Lisäksi EU-komissio on esittänyt eräiden kehitysyhteistyöhön EU-budjetissa tarkoitettujen määrärahojen avaamista sotilaallisiin hankintoihin.

Jos suunta ei muutu, vahvistaa nyt kevään vaaleissa valittava EU-parlamentti seuraavassa pitkäaikaisessa budjetissa EU:n luonteen muuttumisen puolustusunioniksi, joka voimistaa sotilaalliseen voimaan perustuvaa turvallisuusajattelua ja ohjaa kymmeniä miljardeja sotateolliselle kompleksille. Se olisi omiaan sementoimaan Euroopan uutta jakautumista ja vastakkainasettelua suhteissa Venäjään. Kova ulkopolitiikka ruokkii myös kovenevia asenteita suhteessa toisiin kansoihin ja maahanmuuttajiin.

 

Kaikki eduskuntapuolueet jotenkin mukana

Rauhanliiton eurovaalien alla tekemän selvityksen mukaan kaikki Suomen eduskuntapuolueet ovat valmiita edistämään yhteisiä materiaalihankintoja ja ainakin jonkinasteisen sotilaallisen yhteistyön kehittämistä EU:ssa. Selvimmin rakenteellisen puolustusyhteistyön syventämistä kannattavat kokoomus, keskusta, SDP, RKP ja kristilliset.

EU-parlamentissa Yhtyneen vasemmiston GUE-NGL ryhmä, johon mm. kommunistit kuuluvat, vastustaa puolustusrahaston perustamista ja unionin militarisoimista.

SKP:n eurovaaliohjelmassa vastustetaan tiukasti EU:n militarisoimista, joka ei vastaa Suomen etuja ja on ristiriidassa sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa.

 

EU ja Nato

Sotateollisuuden taloudellisten intressien ja EU:n ulkopolitiikalle haettavan kovemman voiman ohella puolustusunionin rakentamista ovat vauhdittaneet Yhdysvaltojen nykyjohdon vaatimukset, että eurooppalaisten Nato-maiden on otettava enemmän sotilaallista vastuuta ja lisättävä asehankintojaan.

Naton ja EU:n tiiviillä yhteistyöllä aiotaan varmistaa, että EU ei rakenna Naton kanssa kilpailevia tai päällekkäisiä puolustusjärjestelmiä. Kyse on Naton ”eurooppalaisesta pilarista”, joka voi toteuttaa myös eräänlaista imperialismin globaalia työnjakoa tilanteessa, jossa USA:n politiikan, myös sotilaspolitiikan, painopiste siirtyy enemmän Aasiaan ja EU:n sotilaallinen toiminta keskittyy lähialueilleen, kuten Afrikkaan.

Asevarustelun osalta kysymyksenasettelu on kääntynyt 2000-luvun alun jälkeen hälyttävällä tavalla ylösalaisin. Vaikka Euroopassa ja maailmassa on aseita jo nyt aivan liikaa, esitetään niitä tarvittavan lisää. Tätä käännettä turvallisuusajattelussa on pedattu ja pönkitetty lietsomalla sotilaallisia uhkakuvia ja vastakkainasetteluja.

Kilpavarustelu uhkaa levitä yhä vaarallisemmille aloille, josta osoituksena Yhdysvaltojen ja Venäjän ilmoitukset irtaantumisesta INF-sopimuksesta, joka kieltää muut kuin mereltä laukaistavat lyhyen ja keskimatkan ohjukset.

 

Sotaharjoituksia USA:n johdolla

Huolestuttava käänne sotilaallisen voiman korostamiseen turvallisuuspolitiikassa näkyy myös sotaharjoitusten järjestämisessä tiivistyvää tahtia ja yhä laajamittaisempina.

Parhaillaan on Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa menossa ACE 19 -sotaharjoitus, joka on Euroopan suurimpia ilmasotaharjoituksia. Yli sata lentokonetta harjoittelee ilmataisteluita, monikansallisia operaatioita ja isäntämaatuen antamista.

Yhdysvaltojen kanssa on sovittu, että näistä vuodesta 2013 alkaen järjestetyistä Arctic Challenge -sotaharjoituksista kehitetään flag-harjoituksia, joka on USA:n ja Naton nimitys kaikkein vaativimmille ja suurimmille ilmasotaharjoituksille maailmassa. Sitä ei ole kerrottu, paljonko rahaa tämä sitoo tai miten isot ilmastopäästöt se aiheuttaa.

Tällä viikolla ammutaan Rovajärvellä myös kovilla monikansallisessa Bold Quest -sotaharjoituksessa. Mukana on raskaita raketinheittimiä ja tykkejä, kranaatinheittimiä, tutkia, lentokoneita, helikoptereita ja 2 200 sotilasta 14 maasta. Harjoituksissa testataan ”monikansallisen tulenkäytön ketjun toimivuutta”. Vaikka harjoitus pidetään Suomessa, sitä johtaa Yhdysvaltojen armeija.

 

Vaihtoehtona rauhanpolitiikka

Suomen turvallisuutta ei vahvisteta lähtemällä mukaan sen enempää euroarmeijaan kuin Natoon. Se vain lisäisi ristiriitoja ja vastakkainasettelua Pohjolan ja Itämeren alueella. Samalla se sitoisi meitä asevarusteluun, kuten taisteluhävittäjähankintoihin, johon kuluville miljardeja tarvitaan esimerkiksi koulutuksen ja vanhuspalvelujen parantamisessa. Pysyminen erossa asevarustelusta ja sotaharjoituksista olisi myös merkittävä ilmastoteko.

Suomen on syytä irtaantua EU:n yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ja palata sotilaallisen liittoutumattomuuden ja rauhanpolitiikan linjalle. On myös tärkeä tehdä selväksi, että Suomen aluetta ei käytetä sotilaallisiin toimiin mitään maata vastaan.

EU:n militarisoimisen sijasta tarvitaan aloitteita aseidenriisunnan edistämisestä, ydinaseettomista vyöhykkeistä ja liittymisestä ydinasekieltosopimukseen, Ety-järjestön toimintakyvyn vahvistamisesta, asekaupan ja asetuotannon rajoittamisesta ja reilummasta maailmankaupasta sekä poliittisten ratkaisujen hakemista Ukrainan, Lähi-idän ja muihin konflikteihin.

Tämä on haaste vaaleissa, ja rauhantyöhön myös vaalien jälkeen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Suomen turvallisuutta nimenomaan vahvistetaan sillä, että harjoitellaan yhdessa USA:n ja NATO-maiden kanssa. Ja ainoa maamme turvallisuuden takaajan on NATO:n jäsenyys. Ihan on turha kuvitella Suomen rauhantyön johtavan yhtään mihinkään, kun naapurina on koko ajan varustautuva, koko ajan EU:ta ja Eurooppaa hajottamaan pyrkivä Venäjä. Vain natottomiin naapureihinsa on Venäjä kohdistanut aggressioitaan 2000-luvulla. Blogistin kannattaa viestiä niitä rauhantyökehotuksia sinne.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Suomen rauhantyö on johtanut ihan hyvään tulokseen jo 70 vuotta, vaikka naapurina on ollut koko ajan varustautuva suurvalta. Venäjä on kohdistanut aggressioitaan nimenomaan niihin naapureihinsa, jotka ovat luopuneet puolueettomuudesta.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Millä tavalla Venäjä on kohdistanut aggressioitaan liittoutuneisiin naapureihinsa NATO-jäseniin Norjaan, Viroon, Latviaan ja Liettuaan? Ei mitenkään. Sen sijaan liittoutumattomiin naapureihinsa Ukrainaan ja Georgiaan on Venäjä kohdistanut agressioitaan tunkeutumalla kumpaankin suvereeniseen valtioon. Ei vaadi kovin suurta pöäättelykyä tajuta, että vain NATO on riittävä suoja ja pelote Venäjän naapurimaille.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Et suostu pelaamaan shakkia loogisten sääntöjen mukaan, vaan haluaisit siirtää nappulaa kerralla useampia askeleita kuin on oikeasti mahdollista. Venäjä reagoi siinä vaiheessa kun ne eivät vielä olleet NATOn jäseniä, mutta alkoivat vakavissaan tavoitella sen jäsenyyttä. Se on ongelmallinen vaihe shakkipeliä, jonka yrität vaieta kuoliaaksi. Muitakin ongelmia toki on: jos sota NATO-maata vastaan syttyisi joskus missä tahansa, kun vaikka Turkin tai muiden maiden vastuuttomat hallitukset seikkailevat rajojensa ulkopuolella ja ottavat sotilaallisia riskejä, niin me olisimme heti osallisia ja potentiaalinen hyökkäyksen kohde.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #4

Venäjähän aina vain "reagoi" lännen pahoin liikeisiin, itse se aina on syytön ja kiistää kaiken. Aibvan taatusti olisi Venäjä "reagoinut" Baltian maihin, jos ne eivät olisi ehtineet NATO:n suojaan ja niillä olisi nyt sama kohtalo kuin Ukrainalla ja Georgialla. Pääministeri Lavrov antoi Suomen vierailullaan vakuutuksen, että Venäjä ei koskaan hyökkää NATO:n kimppuun. Samaa vakuutusta hän ei antanut Suomelle.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001195139.html

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen Vastaus kommenttiin #4

Venäjä on todistetusti ollut uhka juurikin liittoutumattomille naapurimailleen, mutta NATOon liittyneet on jätetty rauhaan. Ikävää että Suomi on halunnut naiivisti painaa pään puskaan eikä toiminut kuten mm. Viro, Latvia, Liettua.

"Venäjä reagoi siinä vaiheessa kun..."

Ja sinustako se on ok?
Imperialistinen Venäjä aina selitykset löytää teoilleen, ei siitä epäilystäkään.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #6

Niinpä juuri. Venäjällä on aina oikeus reagoida milloin mihinkin, mutta Suomi ei saisi vahvistaa turvallisuuttaan lännen kanssa, johon se kuuluu.

Toimituksen poiminnat